FI MVA Cimillan Freedoms Flame

Me vaihdetaan nyt siis blogspottiin, joten uusi blogi löytyykin täältä!

Blogin kirjoittelu on sitten vähän jäänyt...

Viime aikoina ollut kauheesti tokottelua, voi helmiraasu kun oon sitä rääkännyt ;)
Perusasento alkaa oleen jo hyvä + seuraaminen hihnassa, vapaana vielä vähän hiomista..paikalla- ja yksinoloakin otettiin Miran ja Repen kanssa yks päivä ulkona..
Torstaina mahdollisesti Helmin ja Armas-lapparin kanssa lenkille Korsoon päin, kun melkeinpä kaikkialla on hiihtoladut, niin siellä ei sitten pitäisi olla (ainakaan viimeksi ei ollut kun kävin.....)

Tänään käytiin sitten Helmin ja Annin kanssa lenkkeilemässä, oli vaikea saada hauvat istumaan paikallaan vierekkäin kun Annia ei oikeen kiinnostanut..Helmi veti melkeinpä koko matkan vapaana, Anni sai olla vaan pellolla, kun en siihen ihan hirmuisesti luota. :) Pellollakin se näki ihmisiä ja yritti sitten karata niiden luokse, mutta valitsi sitten lopulta kuitenkin mut, ja tuli mun luokse kun kiltisti pyysin..yhteiskuvan Hempusta ja Annista laittelen kunhan jaksan ladata kuvat koneelle, ahkera olen.

Helmi sai jumbosta herkkuja!

Voitin Helmille paketillisen noita tikkuja :---D

Vähän ulkoilua..

hassu hauva.

Mira, Helmi ja Repe..Helmi ahneena hakemassa nameja.

perusasento

seuraamista, edistävä hauva

paikallaoloa

me käytiin kahtelemassa sakemannivaaveja<3 miekin haluan tollasen pikku palleron <3

Käytiin pitkästä aikaa reeneissä, ja Helmi oli aivan energiaa täynnä.

Meni kuitenkin ihan kohtalaisen hyvin, vaikka jaakotukset meni vähän...tota joo. Helmi ei vaan halunnut lähteä mun taakse kun mä näytin siltä etten aio jatkaa sen kanssa matkaa sitten enää ;) Sille tais olla ilmiselväjuttu, että nyt pysähdytään kun mamma ei enää liiku.
Myös puomilta vähän ennen alastulokontakteja päätti hypätä alas, periaatteella "en muuten varmana mene alas asti kun mamma on tuolla kauempana", kun kokeiltiin meneekö loppuun asti jos mä olen muutaman metrin kauempana puomista, mutta meen sen kuitenkin loppuun asti. Helmi on vaan koira, jonka on pakko saada seurata mua kaikkialle, eikä se tykkää kun mä oon kauempana ja sen pitäis tehdä jotain. Mut ehkä me toikin saadaan kuntoon vielä joku kaunis päivä ;)
Ääh, pitäis lisenssi hommata, enkä yhtään tiiä uskalletaanko me mennä virallisiin tän vuoden puolella, mut jos mä kuitenkin ihan varuiks otan sen B-lisenssin..ei se oo kun 8€ kalliimpi kun C-lisenssi, samantien voi ihan hyvin ottaa sen ;)

Tuli sitten tehtyä typerä päätös, mätsäilemäään lähetään vaikka -20 astetta luvattu pakkasta. Kyllä sitä sitten kadutti siellä kun paikan päällä täris viltin sisällä, koira välillä häkissä ja välillä sylissä! Ei toi rotta oo ikinä palellut missään, mutta mäntsälässä paleltiin sitten Helmin kanssa yhdessä! 

Aamulla lähdettiin siis mäntsälään mätsäilemään, autossa jo rupes miettimään kun Helmi ja Repe oli takakontissa, ja Repe ahdisteli Helmiä, että Helmillä taitaapi juoksut olla, mutta ei me siinä vaiheessa enää peräännytty ;) Junalla siis mäntsälään, ja sieltä S-marketin parkkihallille petsieporukan kanssa.
Paikanpäällä huomasi, etten mä suinkaan ollut ainut, ketä oli todennut että siellä todellakin oli kylmä! Mira lähetti siskonsa heti arpajaisiin, ja ilmotti ettei takaisin ole tulemista, paitsi sen ainoan viltin kanssa mikä oli siellä palkintona, ja näin ollen viisi minuuttia kului, ja Sara tuli sieltä viltti mukanaan, eipä siinä auttanut kun mun ja Miran tuijottaa sitä suu auki. Heti ensimmäisellä arvalla oli mennyt ja voittanut sen! Onko niin hyvää tuuria kellään?
Häkki kun oli pystyssä kehän laidalla, niin eikun koira häkkiin, ja Miran kanssa ostamaan kuumaa mehua & oisko ollut munkit :") Mä sitten onnistuin kaatamaan Miran kuumat mehut melkeinpä Helmin nlyhäkin päälle, ja siinä meni maksimissaan 10min niin ne olivat jo jäässä. :o Kylmäkö edes? Tuli kyllä mieleen että menee ostamaan mehua, ottaa kengät pois jalasta ja kaataa jäätyneiden varpaiden päälle :"D Olin kuitenkin tarpeeksi fiksu etten sitä mennyt tekemään..
Kun tuli sitten vihdoin meidän vuoro mennä kehään, olin aivan umpijäässä, hyvä että pysyin pystyssä, jalat ei meinannut kantaa. Parina meillä oli kehässä Jenna & Lyyli-harjis petsiestä, ja Jennalle & Lyylille sitten lähti punainen nauha, josta olen kyllä todella tyytyväinen! En voinut kunnolla juoksuttaa koiraa kehässä, saatika pystynyt tärinältä sitä seisottamaan lähestulkoon ollenkaan. Tuomarikin yhdessä vaiheessa huomautti että voisin juoksuttaa Helmiä lujempaa ja siinä vaiheessa oli pakko huomauttaa että jalat on niin jäässä etten yksinkertasesti pysty. Tuomari sitten sanoi, että se on sille ok, että meen tota vauhtia, hyvä vaan niin.
Miran äiti sitten tuli hakemaan meidät pois sieltä, ja samantien kun se tuli, mä leiriydyin niiden autoon lämmittelemään, ja näin jätettiin sitten kokonaan menemättä sinisten ryhmäkehään, olin vaan niin jäässä etten pystynyt mennä sinne. Ei se nyt kai maailmanloppu ole :D Harmittaa vaan kun meni ja maksoi sen maksun siitä mätsäristä, ja sitten oli niin jäässä että mätsäri meni ihan perslätyiksi.

Pakko sanoa, että koko reissu vähän niinkuin kadutti, en kyllä toiste lähde mäntsälään jos samassa parkkihallissa on, hullujako ne ovat kun sinne mätsärin järjestivät??

Seittemän vee kakara tässä meillä, ei se ookkaa enää mikään pikkulikka ;)
Iskä sitten syötti sille pitsaa, sen mukaan sen piti saada ees jotain syttärilahjaksi, huoh. Vatsapa siitä meni sitten löysälle, ja raasua sai käyttää ulkona, ettei sisälle kakkinut.

Tokoilua eiliseltä,

perusasentoa ollaan kohtalaisen paljon nyt reenailtu, ja pakko sanoa että toi koirahan tajuaakin jotain! Kyl se on aiemminkin sen tajunnut, että sen pitää kiertää mun vasemmalle puolelle, mutta nyt se on vihdoinkin alkanut tajuta että sen pitää istua sen jalan viereen, ei oo mennyt tää kaikki ihan hukkaan sentäs! ;)

joskus tuli palkattua se siitä, kun se laittoi tassunsa mun jalan päälle, ja eikös se rotta sitten sen oo muistanutkin..välillä se tarjoaa nyt sitä, kun perusasentoon sen komentaa. plääh. mut sillon se ainakin tulee kunnolla vierelle istumaan :"D

Pöhkö sai sitten yöllä olla mukana, kun käytiin raketteja ampumassa, viime vuonna Pöytyällä se oli kyllä rauhallisempi kuin nyt. Sen tuli säntäiltyä sinne sun tänne, ja heti kun pamahti niin olis ollut juoksemassa kotiin. Viime vuonna vaan haukku mun vierellä. Hyvä siinä sitten oli yrittää koirasta kuvia räpsiä, kun se hyppi ja pomppi ja yritti kotiin päästä juoksemaan..yhessä vaiheessa nappasin sen syliin, josko se sitten siinä ollessa rauhottuisi, ja hui kauhea se ei oo ikinä rimpuillut niin paljoa kun siinä vaiheessa :""D hyvä etten ite kaatunut lumihankeen kun koira sätki ja potki sylissä kuin mikäkin räsynukke. Siitä ei taidakkaan tulla uuden vuoden aatoksi sylikoiraa.. Ja sitten vielä tällänen yöllä räpsästy kuva kun käytiin niitä raketteja ampumassa,

Käytiin sitten tänään synttäreiden kunniaksi vähän käppäilemässä pihalla, otettiin paikallaoloa, käveltiin pellolla ja tarvottiin lumihangessa, sai koira juoksennella synttärilahjaksi pitkin peltoja ;) On se kyllä sitten mun oma hömelö, tollanen pikku makkara josta kyllä löytyy sitä energiaa kun tarvii.. Pari kuvaa tuli otettua, ei voinut liikekuvia ottaa, paitsi jos halusi koiran takalistosta niitä ottaa, kun se enimmäkseen mun edessä juoksi.

kyl sillä alkaa tollasta vanhuuden harmaata jo kuonoon tulla ;) siitä huomaa ettei se oo enää mikään pikkulikka!

Hiljasta ollut tälläkin suunnalla sitten taas vaihteeksi. :)

Tokoa ollaan treenailtu, tai no nyt kun talvi ja toi kylmä tuli, niin ei olla ulos viititty mennä, kun kaikki kentät lumen vallassa, ja koira saa hyppiä ja pomppia että pystyy kävelemään eteenpäin. Energiaa sillä kuitenkin riittää, ja vähän pelottaa mennä sen kanssa agilityharkkoihin sitten taas tammikuussa...taas sellanen kiva tauko ollut agittelusta, että pelottaa mitä siitä seuraa kun koira tajuaa että nyt mennään agittelemaan..
Perusasento alkaa sujua paremmin, kunhan sitä jaksais nyt vaan joululomallakin otella, ja seuraamista kanssa. Opetin koiralle sitten käskyn, millä menee jalkojen välistä, ja Helmin korvaan käsky "viereen" kuulostaa vähän samalta kuin "välistä", joten aina ennen kuin tullaan sivulle istumaan, koitetaan tunkea pää jalkojen välistä, ja yrittää tulla sitä kautta...ehkä mä ens kerralla osaan valita paremman sanan...

Joululahjaksi Helmi sai repiä paketista kaksi .. mitä solmuluita olikaan, en mäkään voi kaikkea muistaa, tuhlasin niihin jopa 4 euroa kaupassa, koira ottaa luun suuhun kun Tupe on vieressä, ja kun Tupe häipyy, koko luu ei vois vähempää kiinnostaa..eihän mamman kultamussukka tietenkään voi mitään sellaista moskaa syödä..ärr.
Joulu tuli ja joulu meni, seuraavaksi onkin vuorossa sitten rotan synttärit tammikuun ensimmäisenä päivänä! Seittemän vuotta tulee täyteen, jos toi pysyy terveenä, niin meillä voi olla vielä kolmekin agilityvuotta jäljellä..tuskin sen enempää, kolme vuotta taitaa olla kuitenkin se maksimi, mut ehkä se on ihan tarpeeks :)

En tiiä miten paljon Helmi riemastuisi, jos meille tulis 2011 gööttipentu, mutta oon kuitenkin päättänyt, että göötti meille sillon tulee, jos yhelle ihanalle nartulle (Jaxonv. Nippa Nappa, Milla) tehdään pennut :)) Jos ei, niin sitten pitää kahtoa toinen pentue, mutta göötti on meille pakko saada! Vanhemmillekin jo selväks tehty, että joko 500€ kamera, tai 600€ koira, iskä tosin ilmotti että mie en tee mitään niin kalliilla kameralla, mutta sillä on tasan kaks vaihtoehtoa - joko koira tai kamera, saa ite päättää. Miulta löytyy gööttipupsille jo nimikin, jos joku on varmaa niin se on varmaa, että seuraava koira mikä mulle tulee, on Mina! :) Rakastuin siihen nimeen, ja mun mielestä se sopii niin täydellisesti jollekin pienelle gööttivaaville, että pennusta sitten tulee Mina, kunhan meille nyt vaan pentu tulee... :) Peukut pystyssä, että Milla sais hyvät lonkkatulokset kun kuvautetaan, sitten tulee maailmaan pieniä gööttivauvoja <3

Käytiin sitten agilitymölleissä taas vaihteeksi vantaanpuiston hallilla, mukaan tuli Mira & Repe, ja mulle sitten Helmi & Laku.
Kiva reissu tuli, ja kokemustakin lisää. ;)
Lakun kanssa radalta oisko ollut 5vp, käveli pituusesteen yli + kieltäytyi putkesta ekan kerran. Helmin kanssa sitten NOLLARATA ja vielä ihanneajan sisään. Ai että olin niiiiiin tyytyväinen, koira ei kulkenut nenä maassa ja osasin kerrankin ohjata sitä ees jotenkuten.Hyvillä mielin lähdettiin sitten kotiin päin, Miran äidin tullessa hakemaan pois ;)

Eli me lähdettiin sitten käymään Tuulosen kauppakeskuksen ryhmänäyttelyssä, odotukset ei ollu korkeella, tuomarista oli kuullut, että jakelis ERI:ä paljon, eikä koskis koiraan, joten vähän harmitti että oli koiran ilmottanut. Lopulta palas ihan tyytyväisenä kotiin...

Eli aamulla yhdeksän aikaan äiti heitti mut & Nean (+ tietty koirat) tikkurilaan, josta mentiin junalla Hyvinkäälle, jossa oltiin sitten tasan kymmeneltä, ja Marjo oli jo Urkin kanssa meitä vastassa asemalla :)) Helmi matkusti Urkin kanssa takakontissa, ja Emma sitten mun ja Nean seurana takapenkillä, ettei se ärsyyntyis Helmiin ;>
Hämeenlinnassa perillä etittiin ensimmäisenä kehä, ja asetuttiin siihen paikoillemme, kasattiin Nean kanssa koirille häkit ymsyms. Sitten käytiin kattelemassa mitä siellä parkkihallissa oli kaupan, ja Nea bongas sieltä Emmalle nlyhihnan, jonka kävikin myöhemmin ostamassa. Sen jälkeen me käytiin S-marketissa nakkiostoksilla, ja halvimpia mahdollisia nakkeja ostin Helmille, ja nehän olivat sitten jotain grillinakkeja...koira oli ainakin tyytyväinen, omistaja ei niinkään. ;)
Kehään kutsuttiin aluksi Helmin "kilpakumppani", jolle tuli ERI, sen jälkeen mentiinkin me kehään (valionarttuja 2), ja ERI:ä sieltä meillekin. Onneksi se tuomari koskikin koiraan, eikä tehnyt niin kun olin netistä lukenut. Kilpailuluokassa Helmi oli sitten VAK2, eli lopputulos oli sitten VAL-ERI VAK2, joten tyytyväisin mielin sai sieltä kotiin lähteä.
Käytiin Helmin kanssa myös Katjaa moikkaamassa, jonka olin jo näyttelyn alussa bongannut, mutten uskaltanut mennä moikkaamaan.. Sille ei Helmin nakit kelvanneet, vaik olikin nälkäinen (ainakin nälkäisen näköinen), hyviä halpoja grillinakkeja, jos Helmiltä kysytään. Ei sitä voi käsittää mikseivät kelvanneet :o
Hyvillä mielin näyttelystä kotiin, koira nukkui kyllä hyvin seuraavan yön!
Ei sillä, etten olisi tuomarin arvosteluun yms tyytyväinen, mutta pakko sanoa, että samalle tuomarille en Helmiä tule enää viemään. :)
Tuomarina vitosille toimi siis Zorica Salijevic, Ruotsista.

Helmin arvostelu:
strong and well develop, very nice head expressan, good pigmentation, and full quality, very nice ringtraining.
Suomentaa en teille viitsi, paremmin se tulee suomennettua kun itse yritätte ;)) Kutosen englannin kielen numerolla ei paljoa suomennella tekstejä.

Pidetty pitkä tauko tänne kirjottelemisesta, joten jos mä nyt taas jaksaisin jotain kirjottaa.

Sunnuntai, pesin sitten aamulla helmiraasun, ja koira ei sitten yhtään tykännyt pesusta. Käytin mätsäripalkintona saatua shampoota ja hoitoainetta, ja koiraparka kun se näytti niin alakuloiselta. Ehkä mun pitäs rääkätä sitä lempeemmin..koira näytti vähän nallekarhulta, pörröisen turkkinsa takia, mutta ehkä se sit hämeenlinnassa on parempi, äiti kyllä yritti, että pesisin vasta samana viikonloppuna kun hämeenlinnan ryhmis on, mutta koira kuitenkin olis ko nallekarhu sitten näyttelyssä, ja sais H:n, vaik kyl se muutenkin saattaa saada, kun on vähän tukevassa kunnossa + takakorkea, mut en mä sit tiiä.
Mentiin sitten päivällä käymään mummolla, kun piti mennä pikkuveljiä vastaan, nuorempi ei saa yksin tulla sieltä pois, kun on autoteitä välissä.
Annoin sitten Helmin olla vapaana, kun mentiin pururadan poikki, koska tiesin, ettei se mene muiden koirien tai ihmisten luokse, vaan tulisi luokse heti kun pyytäisin. Vastaan tuli sitten mies koiransa kanssa, ja mä karjasin Helmiä luokse, koira ei vilkaisekkaan muhun, vaan hiipii lähemmäs toista koiraa. Mie karjun naama punasena koiralle, kun tämä päättää että mäpäs menen tän toisen koiran eteen vähän kakkimaan. Siinä vaiheessa tuli sellainen tunne, että Helmi kuolee, ja siihen paikkaan. Olis tehnyt mieli kuristaa se, mutta nappasin vaan valjaista kiinni ja ootin että toinen koira oli mennyt ohitse. Annoin koiran jatkaa vapaana, koska ajattelin, että toi oli vaan sen takia, että sillä oli kakkahätä, ja koira jatkoi vapaana, ja näin tuli ihminen vastaan, Helmi oli väärällä puolella tietä, ja huusin sitä oikealle puolelle. Huusin vaikka kuinka monta kertaa, mutta koira vain haisteli, en ollut varma, onko koira hengissä kun ollaan taas kotona..
Otin koiran sitten hihnaan, ja mummon pihaan saapuessa, Helmi tajusi missä ollaan, ja aloitti järjettömän vetämisen. Sisällä se sitten juoksi ensin ympäri taloa, ja sitten keittiöön kerjäämään omenapiirakkaa, jota saikin vähän maistaa. Mie niin toivon, että se ei ole kauheen läski Zorican mielestä Hämeenlinnan ryhmiksessä. Toi nimittäin vaikuttaa vähän pullasorsalta omasta mielestäni..

Maanantai, käytiin sitten agittelemassa, Mira ja Repe seurana taas. Riinan piti tulla Iineksenkin kanssa mukaan, mutta koskapa se olis tullut, kun on pitänyt? Käytiin matkalla nappaamassa mun hoitokoira, staffitytsy Laku, mukaan, pääs sekin taas agittelemaan :) Sen kanssa vauhtia matkassa enemmän kun Helmin, mut Helmi onkin Helmi *tipsutitipsuti, mitä nyt tehään mamma? ai tonne päin okei. tipsutitipsuti, mitä nyt tehään mamma?*.
Tehtiin jotain kakkosluokan rataa, joka oli periaatteessa ihan helppo, mitä mä nyt sähelsin, ennen kuin muistin mitä meille oli just opetettu viime treeneissä, ja sen jälkeen osattiin niin minä että koira suorittaa rata oikein :) Kepit alkaa mennä Helmillä ihan loistavasti, se on saanut vauhtia sisää, ja osaa jo suorittaa ne oikein, vaikkakin koittaa vähän oikoa, jos en oo tarkkana :)) voi ainakin olla tyytyväinen.

Tiistai, tänään kävin Lyytin ja Lakun, hoitokoirani, luona, ja olin siellä kaksi tuntia, sen jälkeen pitikin lähteä sitten Helmin kanssa ulos, ja sen kanssa käveltiin pellolle, jossa koira sai juosta vapaana, tosin saisi muuallakin jos sakkojen vaaraa ei olisi.
Helmi sitten juoksenteli pellolla, ja läheisestä pusikosta lähti lentoon fasaani, multa kamalaa karjuntaa että tänne näin sieltä, ja koira vähän epäröi, mutta tuli silti mun luokse, ja jätti fasaanin rauhaan. Fasaanin tapaaminen piristi koiraa hyvin, ja sen jälkeen se juoksentelikin onnellisena ympäri peltoa tarkkana, jäniksen papanoita syöden...huoh.

Helmiparka, käy sääliks sitä, että se joutu mun koiraksi. Ties monennen kerran mä opetan sille perusasentoa uusiks, jos nyt taas mokaan jossain kohti, niin sitten mä annan tän jäädä kokonaan. tällä hetkellä sujuu hyvin, toivottavasti jatkossakin. Ollaan paikallamakuuta harjoteltu, agilityssä koira ei pysy hetkeäkään paikallaan, mutta kun sitten jossain muualla reenaillaan, niin kyllä pysyy. Mut parantamisen varaa on aina, joten mitä pienistä ;))

Hämeenlinnan ryhmis senkun lähenee, enää muutama päivä sunnuntaihin, ja sitten pääsee taas koiran kanssa kehään. Luin netistä tosta tuomarista ketä meillä siellä on, ettei ole koskenutkaan koiriin, katsonut vaan kauempaa, ja sanonut sitten jotain mielipidettä siitä. Pikkuhiljaa rupeaa miettimään, olinko sittenkään järkevä kun ilmoitin Helmin sinne..mut onneks kuitenkin kyyti jo järjestynyt, ja seura kanssa sinne ;)

Päätettiin sitten mennä tänne kokeilemaan, vähän epäilin, että kannattaako sinne lähteä, kun oli maanantaina olleet vasta harkat, mutta lähdettinpä silti, kun oli ennakkoilmoittauduttu.
Meiän bussisähellykset oli jotain aivan kamalaa. Aluksi 70 oli yli 5 minuuttia myöhässä, ja mulla oli kamala stressi, keretäänkö me meiän seuraavaan bussiin, kun vaihtoaikaa oli 10 minuuttia, enkä tiennyt missä pysäkki oli. Onnekseni bussipysäkki oli suoraan tien toisella puolella, ja kipitimme kiireen vilkkaa tien toiselle puolelle, josta tarkistin vielä, että bussi meni siihen aikaan, kun ytv oli minulle näyttänyt. Ja kun 46 sieltä sitten tuli, minulla oli kauheaa kyttäämistä pysäkkien nimien kanssa, että osasimme jäädä oikeassa paikassa pois..tajusin vasta jälkeenpäin, että katriinan sairaala oli linjan 46 pääte pysäkki.. Katriinan sairaalalla odoteltiin n. 10 minuuttia 45, jolla oli tarkoitus sitten mennä Åbyntielle, josta olisi lyhyt kävelymatka vantaanpuiston hallille. Jäimme kuin jäimme oikealla pysäkillä pois, ja löysimme tiemme hallille asti, jossa kipitin sitten Sannin ja Marthan luokse selittämään taas jotain typerää :----D
Rataantutustumisessa tiesi heti, että radasta saisi helpon nollan, jos koira vaan kuuntelisi, ja ihanneajan sisäänkin sen saisi helposti. Kun menin koiran kanssa radalle, huomasin heti, ettei koira olisi jaksanut keskittyä, vaan olisi halunnut olla tekemässä jotain muuta. En tiedä tekikö mattopohja sen, mutta lopulta koira käytti aikaansa radalla paljon haisteluun, ja näin tuli kolme kieltoa, kun koira kierteli esteitä. Rata oli niin helppo kuin olla ja voi, mutta koira ei yksinkertaisesti vaan keskittynyt, ja se kyllä harmitti. Radalta tuli siis hylky, 3 kieltoa.
Kun lähdimme sitten bussilla kotiin päin, odotimme bussia väärällä puolella tietä..onneksi tien toisella puolella oli porukkaa bussia odottelemassa, ja kerkesimme kuin kerkesimmekin bussiin, kun juoksimme kiireen vilkkaa tien toiselle puolelle. Lopulta 45 meni meidän pysäkkimme ohi, kun en ollut tarkkana, ja jäi nousemmatta bussista ulos. Kun bussi oli Martinlaaksossa, soitin äidille, ja kysyin että millä busseilla päästäisiin kotiin, ja sieltä tuli ilmoitus että 53 lähti juuri asemalta, ja painoinkin nappia samantien, mutta bussin seisoessa liikennevaloissa, 53 mennä huristi ohitse, ja näin matka jatkui kohti Myyrmäkeä. Seuraavaksi äiti ilmoitti, että 55 lähti juuri asemalta, ja pitäisi jäädä samantien 45 pois, ja juosta toiselle puolelle tietä pysäkille, josta 55 menisi Tikkurilaan, ja näin tehtiin, ja 55 kerettiin. Tikkurilan asemalle päästäessä, saimme odottaa 30 minuuttia 70, jolla pääsi sitten vihdoin kotiin.
Oli niin ihanaa, kun vettä satoi, niin sai seistä pihalla koiran kanssa odottelemassa bussia. Mutta enpä silti kadu sitä, että lähdettiin, oli tääkin kivaa harjotusta tulevaisuutta varten, iskä vaan rupes vihjaileen, että se lakkaa maksamasta noita, jos koira ei ala tuottaa tuloksia..menkööt itse ton kanssa radalle, ja hankkikoot niitä tuloksia, mä otan tän ihan reenin kannalta, eikä ne tulokset mitään välttämättömiä ole ;)