Päätettiin sitten mennä tänne kokeilemaan, vähän epäilin, että kannattaako sinne lähteä, kun oli maanantaina olleet vasta harkat, mutta lähdettinpä silti, kun oli ennakkoilmoittauduttu.
Meiän bussisähellykset oli jotain aivan kamalaa. Aluksi 70 oli yli 5 minuuttia myöhässä, ja mulla oli kamala stressi, keretäänkö me meiän seuraavaan bussiin, kun vaihtoaikaa oli 10 minuuttia, enkä tiennyt missä pysäkki oli. Onnekseni bussipysäkki oli suoraan tien toisella puolella, ja kipitimme kiireen vilkkaa tien toiselle puolelle, josta tarkistin vielä, että bussi meni siihen aikaan, kun ytv oli minulle näyttänyt. Ja kun 46 sieltä sitten tuli, minulla oli kauheaa kyttäämistä pysäkkien nimien kanssa, että osasimme jäädä oikeassa paikassa pois..tajusin vasta jälkeenpäin, että katriinan sairaala oli linjan 46 pääte pysäkki.. Katriinan sairaalalla odoteltiin n. 10 minuuttia 45, jolla oli tarkoitus sitten mennä Åbyntielle, josta olisi lyhyt kävelymatka vantaanpuiston hallille. Jäimme kuin jäimme oikealla pysäkillä pois, ja löysimme tiemme hallille asti, jossa kipitin sitten Sannin ja Marthan luokse selittämään taas jotain typerää :----D
Rataantutustumisessa tiesi heti, että radasta saisi helpon nollan, jos koira vaan kuuntelisi, ja ihanneajan sisäänkin sen saisi helposti. Kun menin koiran kanssa radalle, huomasin heti, ettei koira olisi jaksanut keskittyä, vaan olisi halunnut olla tekemässä jotain muuta. En tiedä tekikö mattopohja sen, mutta lopulta koira käytti aikaansa radalla paljon haisteluun, ja näin tuli kolme kieltoa, kun koira kierteli esteitä. Rata oli niin helppo kuin olla ja voi, mutta koira ei yksinkertaisesti vaan keskittynyt, ja se kyllä harmitti. Radalta tuli siis hylky, 3 kieltoa.
Kun lähdimme sitten bussilla kotiin päin, odotimme bussia väärällä puolella tietä..onneksi tien toisella puolella oli porukkaa bussia odottelemassa, ja kerkesimme kuin kerkesimmekin bussiin, kun juoksimme kiireen vilkkaa tien toiselle puolelle. Lopulta 45 meni meidän pysäkkimme ohi, kun en ollut tarkkana, ja jäi nousemmatta bussista ulos. Kun bussi oli Martinlaaksossa, soitin äidille, ja kysyin että millä busseilla päästäisiin kotiin, ja sieltä tuli ilmoitus että 53 lähti juuri asemalta, ja painoinkin nappia samantien, mutta bussin seisoessa liikennevaloissa, 53 mennä huristi ohitse, ja näin matka jatkui kohti Myyrmäkeä. Seuraavaksi äiti ilmoitti, että 55 lähti juuri asemalta, ja pitäisi jäädä samantien 45 pois, ja juosta toiselle puolelle tietä pysäkille, josta 55 menisi Tikkurilaan, ja näin tehtiin, ja 55 kerettiin. Tikkurilan asemalle päästäessä, saimme odottaa 30 minuuttia 70, jolla pääsi sitten vihdoin kotiin.
Oli niin ihanaa, kun vettä satoi, niin sai seistä pihalla koiran kanssa odottelemassa bussia. Mutta enpä silti kadu sitä, että lähdettiin, oli tääkin kivaa harjotusta tulevaisuutta varten, iskä vaan rupes vihjaileen, että se lakkaa maksamasta noita, jos koira ei ala tuottaa tuloksia..menkööt itse ton kanssa radalle, ja hankkikoot niitä tuloksia, mä otan tän ihan reenin kannalta, eikä ne tulokset mitään välttämättömiä ole ;)