Pidetty pitkä tauko tänne kirjottelemisesta, joten jos mä nyt taas jaksaisin jotain kirjottaa.

Sunnuntai, pesin sitten aamulla helmiraasun, ja koira ei sitten yhtään tykännyt pesusta. Käytin mätsäripalkintona saatua shampoota ja hoitoainetta, ja koiraparka kun se näytti niin alakuloiselta. Ehkä mun pitäs rääkätä sitä lempeemmin..koira näytti vähän nallekarhulta, pörröisen turkkinsa takia, mutta ehkä se sit hämeenlinnassa on parempi, äiti kyllä yritti, että pesisin vasta samana viikonloppuna kun hämeenlinnan ryhmis on, mutta koira kuitenkin olis ko nallekarhu sitten näyttelyssä, ja sais H:n, vaik kyl se muutenkin saattaa saada, kun on vähän tukevassa kunnossa + takakorkea, mut en mä sit tiiä.
Mentiin sitten päivällä käymään mummolla, kun piti mennä pikkuveljiä vastaan, nuorempi ei saa yksin tulla sieltä pois, kun on autoteitä välissä.
Annoin sitten Helmin olla vapaana, kun mentiin pururadan poikki, koska tiesin, ettei se mene muiden koirien tai ihmisten luokse, vaan tulisi luokse heti kun pyytäisin. Vastaan tuli sitten mies koiransa kanssa, ja mä karjasin Helmiä luokse, koira ei vilkaisekkaan muhun, vaan hiipii lähemmäs toista koiraa. Mie karjun naama punasena koiralle, kun tämä päättää että mäpäs menen tän toisen koiran eteen vähän kakkimaan. Siinä vaiheessa tuli sellainen tunne, että Helmi kuolee, ja siihen paikkaan. Olis tehnyt mieli kuristaa se, mutta nappasin vaan valjaista kiinni ja ootin että toinen koira oli mennyt ohitse. Annoin koiran jatkaa vapaana, koska ajattelin, että toi oli vaan sen takia, että sillä oli kakkahätä, ja koira jatkoi vapaana, ja näin tuli ihminen vastaan, Helmi oli väärällä puolella tietä, ja huusin sitä oikealle puolelle. Huusin vaikka kuinka monta kertaa, mutta koira vain haisteli, en ollut varma, onko koira hengissä kun ollaan taas kotona..
Otin koiran sitten hihnaan, ja mummon pihaan saapuessa, Helmi tajusi missä ollaan, ja aloitti järjettömän vetämisen. Sisällä se sitten juoksi ensin ympäri taloa, ja sitten keittiöön kerjäämään omenapiirakkaa, jota saikin vähän maistaa. Mie niin toivon, että se ei ole kauheen läski Zorican mielestä Hämeenlinnan ryhmiksessä. Toi nimittäin vaikuttaa vähän pullasorsalta omasta mielestäni..

Maanantai, käytiin sitten agittelemassa, Mira ja Repe seurana taas. Riinan piti tulla Iineksenkin kanssa mukaan, mutta koskapa se olis tullut, kun on pitänyt? Käytiin matkalla nappaamassa mun hoitokoira, staffitytsy Laku, mukaan, pääs sekin taas agittelemaan :) Sen kanssa vauhtia matkassa enemmän kun Helmin, mut Helmi onkin Helmi *tipsutitipsuti, mitä nyt tehään mamma? ai tonne päin okei. tipsutitipsuti, mitä nyt tehään mamma?*.
Tehtiin jotain kakkosluokan rataa, joka oli periaatteessa ihan helppo, mitä mä nyt sähelsin, ennen kuin muistin mitä meille oli just opetettu viime treeneissä, ja sen jälkeen osattiin niin minä että koira suorittaa rata oikein :) Kepit alkaa mennä Helmillä ihan loistavasti, se on saanut vauhtia sisää, ja osaa jo suorittaa ne oikein, vaikkakin koittaa vähän oikoa, jos en oo tarkkana :)) voi ainakin olla tyytyväinen.

Tiistai, tänään kävin Lyytin ja Lakun, hoitokoirani, luona, ja olin siellä kaksi tuntia, sen jälkeen pitikin lähteä sitten Helmin kanssa ulos, ja sen kanssa käveltiin pellolle, jossa koira sai juosta vapaana, tosin saisi muuallakin jos sakkojen vaaraa ei olisi.
Helmi sitten juoksenteli pellolla, ja läheisestä pusikosta lähti lentoon fasaani, multa kamalaa karjuntaa että tänne näin sieltä, ja koira vähän epäröi, mutta tuli silti mun luokse, ja jätti fasaanin rauhaan. Fasaanin tapaaminen piristi koiraa hyvin, ja sen jälkeen se juoksentelikin onnellisena ympäri peltoa tarkkana, jäniksen papanoita syöden...huoh.

Helmiparka, käy sääliks sitä, että se joutu mun koiraksi. Ties monennen kerran mä opetan sille perusasentoa uusiks, jos nyt taas mokaan jossain kohti, niin sitten mä annan tän jäädä kokonaan. tällä hetkellä sujuu hyvin, toivottavasti jatkossakin. Ollaan paikallamakuuta harjoteltu, agilityssä koira ei pysy hetkeäkään paikallaan, mutta kun sitten jossain muualla reenaillaan, niin kyllä pysyy. Mut parantamisen varaa on aina, joten mitä pienistä ;))

Hämeenlinnan ryhmis senkun lähenee, enää muutama päivä sunnuntaihin, ja sitten pääsee taas koiran kanssa kehään. Luin netistä tosta tuomarista ketä meillä siellä on, ettei ole koskenutkaan koiriin, katsonut vaan kauempaa, ja sanonut sitten jotain mielipidettä siitä. Pikkuhiljaa rupeaa miettimään, olinko sittenkään järkevä kun ilmoitin Helmin sinne..mut onneks kuitenkin kyyti jo järjestynyt, ja seura kanssa sinne ;)