Tulin sitten tänään koulusta kotiin, ja kotona pikkuveli kertoo että kissalla on joku tikku kuonossa, meen sitten kattomaan että vois sen tikun pois nyppästä, mutta sitten tajusin ettei se olekaan mikään tikku, vaan ongen koukku! Kiireen vilkkaa nappaa kissan syliin, ja menee sohvalle istumaan, ja kahtelemaan sitä. Matti oli ihan rauhassa sylissä, mutta sitten kun koitti saada koukun irti, alkoi katti rimpuilemaan, ja halusi pois. Siinä sitten pikainen soitto äitille, joka ilmoittikin kahden aikaan olevansa matkalla kotiin, mutta käyvänsä kaupan kautta.
Kotona äidin kanssa sitten kiedottiin kissa pyyhkeisiin, ja äiti yritti vetää koukun pois, mutta eihän siitä mitään tullut, ja näin lopetettiin. Äiti soitti kavereitaan avuksi auttamaan, ja keksimään keinoja miten saada koukku pois, mutta yksikään ei tepsinyt. Eipä siinä sitten auttanut muuta kuin soittaa eläinlääkärille, ja kysyä paljonko maksaisi että koukku tultaisiin ottamaan pois. Ja niin sitten soiteltiin useisiin paikkoihin, kaikissa sanottiin että koukku pitää saada pikaiseen pois, ettei tulehdu, mutta eläinlääkäreillä ei ollut vapaita aikoja kuin vasta seuraavalle päivälle, joten kehottivat ottamaan yhteyttä muihin eläinlääkäreihin.
Hakunilan Eläinlääkäriasema Tassussa meitä sitten vihdoinkin onnisti, ja saatiin poitsulle varattua aika sinne illaksi. Siellä se koukku sitten pois saatiin, kissa piti rauhoittaa, eikä rauhoituspiikkiä meinannut millään saada edes pistettyä katille, kun kissa yritti purra ja kynsiä yms. Turkkikin hilseili, mahtoi poikaa paljon pelottaa, ja tilanne muutenkin stressata :(
Koukku saatiin kuitenkin onneksi pois, mutta kissaa ei meinannut saada millään takaisin kuljetuskoppaan...sillä oli häntäkoipien välissä, ja se yritti kaikin voimin pistää vastaan kuljetuskoppaan laitossa, aivan shokissa oli. :( Sinne se kuitenkin saatiin, ja kotona käskettiin pistää lämpimään heräilemään vielä rauhoituksesta, koska sillä saattaisi olla aluksi kylmä. Kissa vietiinkin sitten miun huoneeseen, ja siellä sai rauhassa heräillä. Meni siinä tunti jos ei enemmänkin, ennen kuin kissa uskalsi kuljetuskopasta tulla ulos, ennen sitä kyllä rapsuttelin sitä, ja poika nautti aivan täysin siemauksin :)
Lissukin saanut taas kulkuspannan kaulaan, jotta tottuu sitäkin pitämään kaulassa, pitäis varmaan Matille pistää kanssa, että kuulee missä se menee, ettei nyt loukkaa itteään johonkin. Tietää missä kissa kulkee. Siinä vaan se ongelma puoli, että Tupekin alkaa tajuamaan, että siellä missä kuuluu kulkusen ääni, menee myös kissa...ja Lissu raasu ei osaa pistää Tupelle hanttiin niin kuin Matti :(

mutta tälläistä tänään :) Lauantaina sitten Vantaan KR-näyttelyyn, jonne olen Helmin luvannut junnukoiraksi. saa nähdä jos jaksaisi huomenna kävellä hakunilaan, mutta sitten koira vois olla lauantaina ihan rättiväsynyt siellä KR-näyttelyssä...hmm. pitää katella :)